lauantai 4. lokakuuta 2014

Sarjainfo!

IRENE JA IRTOLAISET


Irène ja irtolaiset (2014; Irène et les clochards, 2009) on ranskalaisten kokeellista sarjakuvaa piirtävien Ruppertin ja Mulot´n viides albumi suomeksi. Apinatarhassa (2007) ilahduttanut groteski avantgarde taipuu tällä kertaa tarinavetoiseen kerrontaan nuoren naisen hiipumisesta: vakavasta sairaudesta ja raivoisasta itsepetoksesta, mutta myös rakastetuksi tulemisen välttämättömyydestä.

Uhkapeliä -teoksesta (2008, suom. 2009) tuttu henkilöhahmojen kasvottomuus sopii erinomaisesti Irènen, 24-vuotiaan opiskelijan, surumieliseen muotokuvaan. Irène toivoo olevansa sarjakuvahahmo. Hän suunnittelee syväluotaavia sarjakuvapotretteja laitapuolen kulkijoista ja kertoo poistattaneensa toisen rintansa, jotta voisi ampua jousella kuin amatsoni.

Amatsonin raivolla Irène kieltää surunsa ja peittää syövän jäljet rintaimplantilla. Hän kuvittelee lukuisia tapoja itsemurhalle ja sivullisten silpomiseksi miekallaan. Miekka kulkee mukana kaikkialle, paloittelee rasitteeksi muuttuneet alkoholistit ja lyhytaikaisen tyttöystävän, joiden brutaalisti viipaloituvissa vartaloissa rinnan poisto toistuu loputtomiin.

Ruppertin ja Mulot´n ohut, miltei luonnoksenomainen viiva piirtää esiin Irènen lakastuvan sisäisen maailman, jossa sanattomuus peittyy kuvitelmiin supervoimista. Irène lentää kattojen ylle pakoon avuttomuuttaan, uusivaa syöpää ja pakastimenkylmää äitiään. Tyttöystävän lähdettyä ahdistuksen kammottava kierre tuhoaa loputkin arjen siteet. Sivunkäännön rytmiä, liikevoimaa ja yllätysaspektia hyödynnetään loistokkaasti.

Jännitettä kannattelevat hienovaraiset eleiden, asentojen ja käsien liikahdukset. Hetkittäin päähenkilö sulautuu taustaansa tai katoaa ruudulta kokonaan - ja lukijalle jää vain hänen raivonsa: kadulle sinkoilevat junanvaunut ja veriroiskeet. Pysäyttävintä Irènessä ja irtolaisissa on lopulta aivan tavalliset katunäkymät, joissa tämä tosielämän siipirikkoinen kostaja lunastaa kohtaloaan.

 Arvioni on julkaistu Sarjainfossa n:o 163 2/2014, sivulla 44. Kuvan ulkoasu Heidi Salminen, teksti Tarja Hallberg.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti